Kuulla sen sai tää koko kansa
kun sinun luokses tulla sain.
Kun minut vapautit, omaksesi otit
olin kanssas kaiken aikaa
Nohda ne sai taas kaikki muuttui,
kun palasin taas entiseen.
Perheen pienimmälle sekä ystävälle
aiheutin suuren murheen.
Jallen painuu pää.
Jaksaisi ei elää tänään
Jeesus, hylkäsitkö minut,
etkö madu sydämeeni?
Orjuuttani jällen veihdan vapautteeni.
Pääse en irti enää.
Jeesus, kantaisitko minut?
Enää jaksa valittää
en pysty enkä jaksa
jätän kaiken tämän tahden.
Pauluuta ei oo enää
Jumala ei oo enää.
Tyhjäksi teit. Kai tahdoit täytää,
mut synti jäikin elämän.
Kai ukso voimaan loppui, parannuksen tottui,
vaikka sut mä tahdoin löytäa.
Kai tarvitsee täa maailma raukan,
joka muita muistutaa:
epäonnistuneen, mielen kieroutuneen
tahtonut on Herra poistaa.
Mistä voimaa jatka?
Ystävää ei oo lohduttamaan.
Mikä varsinainen sankari,
joka kiveen kompastuu.
Ekaan mutkaan tapetaan, ei pääse edes alkuun.
Aikaan saa pelkää pahaa.
Ehkä pilkkaan Pyhän Hengen,
ajatuksein tuomittiin.
Ja tämä Herran suuri sotilas
menee suoraan helvettiin,
josta paluuta ei oo enäa.
Jumala ei oo enää
